"Suru on vain tunne". Kuolema vain tapahtuu, "kaikkihan meistä joskus kuolevat".
Mummolleni 1
Muistan Kreetalta tuomasi sileät kivet
vaaleassa savikulhossa
sinisiä kiviä valkoisilla suonilla
valkoisia kiviä, pyöreitä kuin lumipallot
Nyt kun olet jo mennyt
kävin minäkin samalla saarella
keräsin omat kiveni
turkoosiin savikulhoon
sinisiä kiviä valkoisilla suonilla
valkoisia kiviä, pyöreitä kuin lumipallot
sopivia lasten käsiin.
(2007/2013)
Mummolleni 2
Hänen hymynsä, käsi leuan alla tukemassa huimausta helpottamassa
takana tutun keittiön jääkaapin ovi
niin kirkkaat silmät
jo himmenneet
muistot, ihmiset, kerrataan yhdessä
sanaristikot
Hiipuneet värit
Kätensä niin hauras, iho ohut kuin silkki
ja niin kovin rakas.
(2015/2020)
Xav
saavuit,
sinä hiljaisuuden äiti.
pienessä hetkessä varastit sanamme,
revit kielemme kappaleiksi,
tukehdutit puheen.
lähdit.
jätit tyhjyyden,
jota rikkonaisin ajatuksin koetimme täyttää.
hapuillen tavuja,
kadonneiden sanojemme kaikuja
- niiden, jotka niin vaivatta meiltä riistit.
(2020)
At the temple, there is a poem called "Loss" carved into the stone. It has three words, but the poet has scratched them out. You cannot read loss, only feel it.
Au temple, il y a un poème intitulé "Perte" gravé dans la pierre. Il a trois mots, mais le poète les a effacés. Vous ne pouvez pas lire la perte, seulement la sentir.
- Arthur Golden (1997)
Kuva: onnimanni
Kommentit
Lähetä kommentti